tiistai 17. toukokuuta 2016

Opettaja? Ohjaaja? Valmentaja? – Que?


Studion oven edessä on kymmenpäinen joukko lapsia. “Mona sä oot myöhässä!!” kuuluu useamman kuin yhden suusta siitä huolimatta, että tunnin on tarkoitus alkaa 30 minuutin kuluttua. Odottavan aika on pitkä, ymmärretään, siksi ihmetyttääkin mikä on niin jännää, että odottamaan on ehdoin tahdoin tultava aikuisen silmissä erikoisen pitkäksi aikaa? Jos vaikka saliin pääsisi etuajassa, treenaamaan ja leikkimään vähän pidemmäksi. Kertomaan koulupäivästä, uudesta puhelimesta, voitetusta talent-kilpailusta.

Tanssitunnit ovat erityisesti lapsille (miksei myös aikuisillekin!) paljon enemmän kuin vain tanssia ja kiva harrastus. Erityisesti VKTY:llä yhteisöllisyyttä painotetaan merkittävästi ja sen kuuluukin näkyä myös harrastajien suhtautumisessa tunteihin ja niiden toteutukseen. Opettajilla on valtava vastuu mahdollistaa arvojen välittyminen, ottaa isossakin ryhmässä jokainen tasapuolisesti huomioon ja siinä sivussa tarjota oppimisen nälkään myös lajiosaamista. Tämän vuoksi henkilökohtaisesti pyrin olemaan oppilaille ja harrastajille läsnä paitsi opettajana, myös kaverina ja turvallisena aikuisena joka on aidosti kiinnostunut juuri sinun päivästäsi ja juuri sinun viikostasi. Tunnille tultaessa täytyy olla sellainen fiilis, että sinne haluaa mennä, siellä on itse kaivattu ja tekemisestä tulee hyvä olo, kotiin lähtiessä näiden merkitys on vieläkin suurempi!

Harvemmin tulee ajateltua sitä, kuinka tärkeässä roolissa opettaja tai ohjaaja voikaan olla. Luonnollisesti jokainen käsittelee roolinsa omalla tavallaan, mutta uskon puhuvani reilun enemmistön puolesta sanoessani, että opettaja voi olla varma olevansa esikuva ja vaikuttavansa oppilaisiinsa ihmeellisissä määrin. Erityisesti nuorten oppilaiden kohdalla joka ikinen eleesi, sanasi ja tekosi tulee rekisteröidyksi ja prosessoiduksi. Ne muokkaavat sitä kuvaa, jonka pieni ihminen saa maailmasta, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja jopa itsestään. Mitä tärkeämpi ohjaaja on, sen suurempi merkitys tällä peilaamisella on ja sitä suurempi on ohjaajan vastuu olla esimerkkinä – sen suurempaa on myös innostus treenaamista kohtaan ja tanssitaitojen omaksuminen.

VKTY:n ollessa nuori ja pääosin katutanssilajeihin keskittynyt seura (mahtavalla show-opetuksella höystettynä), ovat opettajat ja valmentajat onnellisessa asemassa. Jokaisen työllä on valtava merkitys, jokainen tunti muokkaa vantaalaista katutanssikulttuuria ja toiminnasta huokuu aina tekemisen meininki. Onnellinen asema näkyy paitsi näin seuratasolla, myös kohtaamisissa yksittäisten oppilaiden, tanssijoiden ja kollegojen kanssa. Se tuki ja palaute jota eri tahoilta saa, on äärimmäisen inspiroivaa ja voimaannuttavaa. Oppilaiden kehityksen näkeminen ja tanssin ilon välittyminen on tämän homman suola, se mikä saa janoamaan aina vaan lisää. Opetuskoukku? Ei mikään mahdoton käsite! Kauden merkittävin onnistumisen mittari on aina itselleni hymyjen ja halausten määrä joulu-, tai kevätnäytöksissä ja kisoissa, oppilaiden into jatkaa taas tauon jälkeen ja oma ymmärrys siitä, kuinka mahtavaa työtä saakaan tehdä. Tietenkään kaikki ei ole aina ruusunpunaista ja hattaranpehmeää, mukaan mahtuu pitkiä päiviä, epävarmuutta ja turhautumisia. Ne ovat osa isompaa kokonaisuutta, joka on silti aina positiivinen ja saa hymyn korviin.

On monta sanaa, jotka voisi sanoa tanssinopetuksesta kattamatta silti koko tunteiden, työtehtävien, tapahtumien ja tilanteiden kirjoa jonka tässä työssä saa kokea. Näin kevätkauden tullessa kohti loppuaan ei voi olla jo ajattelematta ja suunnittelematta seuraavaa kautta, uusia kisaideoita, uusia leikkejä ja uusia biisejä. Vuoden työ on loppumaisillaan ja katse on jo tulevassa. Se kertoo mielestäni paljon, on tämä nimittäin vaan mahtavaa hommaa!

- Mona Moilanen, ohjaaja, valmentaja, tanssija - 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mun joukkue: Rationalz

Olen onnellinen ja kiitollinen, koska saan treenata kovaa ja kehittyä tanssijana, sekä luoda mielettömiä esityksiä upeiden ihmisten, muiden Rationalien kanssa. Samaa vaikeaa tanssipätkää jaksaa toistaa tuntikausia, kun sinua ympäröi monta kymmentä ihanaa tyyppiä joilla kaikilla on sama tavoite, timanttiset viisi sekuntia koreossa. Jokainen jäsen tahtoo haastaa itseään omasta halustaan ja tuottaa niin laadukasta settiä kuin ikinä pystyy, mutta silti tauon tullen jaksetaan vitsailla. Treenisalin sisäinen rento ja turvallinen ilmapiiri tuntuu välillä jopa epätodelliselta suhteessa siihen, kuinka haastavia pätkiä meidän tarvitsee sisäistää hyvin lyhyessä ajassa.

Meitä on moneen erilaiseen lähtöön. Loistavia koreografeja, aurinkoisia tunnelman kohottajia ja luotettavia ystäviä. Jokaista jäsentä tarvitaan.

Vaikka Rationalz onkin nuori ryhmä, olemme ehtineet kokea kaikenlaista. On ollut vastoinkäymisiä; esityspaikka on ollut aivan erikokoinen ja -muotoinen kuin on odotettu, jengiä on sairastunut esityspäivänä, joskus esityskappale on vaihtunut kaksi tuntia ennen showtimea ja vaikka mitä. Hikipisaroiden ja paniikin kautta olemme kuitenkin selvinneet näistä, ja tiivistyneet ryhmänä yhä enemmän. Pienet mutkat matkalla saavat onnistumiset tuntumaan entistäkin huikeammilta.

Odotan innolla uusia tulevia projekteja ja olen varma, että niistä tulee loistavia! Tulemme varmasti yllättämään monia, mukaanlukien itseämme.

- Joonatan Huang, Rationalz -

perjantai 15. tammikuuta 2016

Päättäväisyys on tuonut pitkälle

Muistan vielä hyvin selvästi sen illan, kun istuimme Annan (Stevenson) ja Rozan (Ahmad) kanssa Annan luona Myyrmäessä ja pohdimme, mitä vantaalaiselle katutanssille kävisi sitten, kun Anna jäisi äitiyslomalle ja muuttaisi pois Suomesta. Vuosien kova uurastus oli jo tuolloin tuottanut uskomattomia tuloksia ja halusimme, että tämä suunta jatkuisi vielä pitkään. Anna oli siihen mennessä hoitanut niin paljon meidän kaikkien puolesta asioita, että muutos tuntui todella suurelta ja pelottavalta. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Tanssi oli meille kaikille tärkeää emmekä halunneet jättää lahjakkaita tanssijoitamme nuolemaan näppejään.

Oma seura. Muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan, sillä voimisteluseuran tanssisiipenä tanssi ja varsinkin katutanssilajit tulisivat aina olemaan toissijaisia ja meidän tanssijamme, tanssijoiden vanhemmat sekä tietenkin valmentajamme olivat panostaneet kaikinpuolin yhteiseen rakkaaseen harrastukseen niin paljon, että mielestämme kaikki ansaitsivat parempaa. Perustamalla oman seuran pystyisimme panostamaan tanssiin parhaalla mahdollisella tavalla ilman välikäsiä ja ilman täysin erilaisiin lähtökohtiin perustuvan lajin tukemiseen luotuja rakenteita. Niinpä tapaamisemme päätteeksi laitoimme viestiä Hietalan Markolle, joka ei kahtaa kehotusta tarvinnut hypätäkseen kelkkaan mukaan.

Tuosta illasta on kulunut jo reilusti yli vuosi. Tavallaan tuntuu kuin aikaa olisi mennyt jo paljon enemmän, sillä niin paljon on ehtinyt tapahtua. Matka on ollut mutkikas ja vauhdikas - meistä kukaan ei varsinaisesti tiennyt, mitä kaikkea seuran eteen pitäisi tehdä, mutta tahtotila oli kova. Takaiskut, kiivaat väittelyt, itkut ja vastoinkäymiset ovat laittaneet meidät kaikki koetukselle mutta loppujen lopuksi kaikki nämä ovat olleet vain kasvukipuja Vantaan katutanssiyhdistyksen 1-vuotisella taipaleella.

Nyt, kun syyskausi on jo reilusti takanapäin ja ensimmäinen kevätkausi saatu käyntiin, voin vain ihmetellä, miten pitkälle päättäväisyys voi kantaa. Vielä vuosi sitten en osannut kuvitella olevani upean tanssikoulun toiminnanjohtaja ja uskalsin vain haaveilla, että Vantaalla olisi näin kattavaa ja laadukasta katutanssien opetusta. VKTY:stä on tullut katutanssipiireissä jo vuodessa tunnettu nimi ja meillä on joitakin Suomen parhaita tanssinopettajia sekä monia opettajiksi kasvavia huippulahjakkaita nuoria. Joulunäytöksiä katsellessani olin äärimmäisen ylpeä siitä kovasta työstä, jota me kaikki olemme tehneet ja jonka hedelmiä vanhemmat, ystävät ja tuttavat saivat ihailla.

Uskon, että VKTY:llä on kirkas tulevaisuus edessään ja vantaalainen katutanssi saa kukoistaa pitkään. Odotan innolla kevään kilpailuja, joihin kilparyhmämme pääsevät ensimmäistä kertaa osallistumaan VKTY:n edustajina ja tietenkin kevätnäytökset, kesän tiiviskurssit ja toinen toimikausi saavat minut kihisemään innosta. Suuret kiitokset kaikille ihanille harrastajillemme, aktiivisille vanhemille, upeille opettajillemme sekä tietenkin aina yhtä ahkeralle hallitukselle. VKTY on enemmän kuin vain tanssikoulu - VKTY on yhteisö, tanssiperhe, jonka hyväksi minulla on ilo ja kunnia tehdä töitä.

- Lilli Huttula, VKTY:n toiminnanjohtaja -